palaute, jonka avulla jaksaa jatkaa

Tänään meni aivan loistavasti, oltiin kaikki oikeassa ja yhteisessä tunteessa. Resonoimme yhdessä.

 Flow on upea tunne!

Haluan jakaa palautteen, jonka saimme tänään facebook-sivuillemme, koska nyt tuntuu, että meidät on nähty:

"Kiitos. Erään ajan loppu oli energinen ja massiivinen, herkkä ja rakentava. Teistä hehkui yhteinen tunne ja lämpö. Ilmeenne täydensivät liikkeitä ja huima kavalkadi oli täynnä yksityiskohtia. Olitte erilaisia mutta niin samanlaisia. Ihmisiä. Kaipaan itsekin siihen aikaan kun vielä selkäranka vääntyi ja lihakset kantoivat. Olitte ihania ja upeita, kiitos ihastuttavasta esityksestä."

paljon tapahtuu, ennen kuin loppuu

Nyt on sitten aika hullu viikko.
















Tänä viikonloppuna:
Erään ajan lopun kaksi viimeistä näytöstä (pe ja la)
Tanssikoulu Tiinan ja heimon kevätnäytökset ( la ja su)

Koko viikko on ollut valmistelemista. Niin tanssitunneilla kuin Heimon kanssa.
Teoksen läpimeno meni läpi. Kaikki muisti osuutensa vaikka kuukausi on väilissä. Paitis minä. Oho.

Eilen olin Anniksella 6 tuntia harjoituttamassa kevätnäytöstä: ryhmät vaihtuivat ja vilisivät silmieni edessä. Mutta oppilaat pistivät parastaan ja odotan innolla, että jokaisen läheiset näkee heidät lavalla, silmät täynnä paloa.

Sitten on nuo paperihommat. Varausten vastaanottamista ja käsiohjelman tekoa.
Kumpa joskus olisi varaa tuottajaan.

Ja ensi viikolla pitäisi otta suunnaksi Oulu ja mennä esittelemään sooloteokseni muulle ryhmälle ja mentorilleni Simo Kellokummulle. Lavalle nousen 5-6.6.
Kiire tulee. Vähän on nimittäin vielä kesken. Sooloteokseni sisältää myös pienen dokumentin, joka odottaa vielä paria ottoa ( iphone on ystäväni) sekä sitä leikkaus/editointi vaihetta. Jonka teen siis itse...

Kaiken tämän kiiren keskellä sain hauskoja uutisia: Läntisen tanssin aluekeskus valitsi minut New Yorkin taiteilijaresidenssiin elokuussa kahdeksi viikoksi. Ihanaa palata yhteen vanhan rakkauden kanssa. Taas kerran. Tästä tosiaan tulee tanssin rikastuttama kesä.

uusi erä

Viikon päästä "erään ajan loppu" saa toisen esitys eränsä Anniksella.
Tuntuu, että edellis kerrasta on paljon enemmän aikaa, kuin kalenteri näyttää.
Tässä välissä on tapahtunut niin paljon:
ässät voitti mestaruuden,
 ensi syksyn lukkari alkaa järjestyä,
tanssikoulun kevätnäytöksen koreografiat alkaa luistamaan
ja viime viikonloppu kului Pariisin katuja kulkien.

Nyt on aika kääntää ajatukset taas erään ajan loppuun ja löytää se tunne, mistä teoksessa on kysymys.
Ihanaa kaiken tämän lukukauden kahden vikan viikon kiireiden keskellä päästä ilmaisemaan itseään lavalle.

Mutta tuo Kevät; se saa aikaan levottomuutta minussa. Tuntuu, että kaikki on mahdollista ja yhtään kaunista iltaa ei saisi tuhlata.
Kevät on kesän odotusta; ja kesän odotus on joskus parempaa kuin itse kesä.
Viime kesänä en tanssinut ollenkaan ja en ollut ihan oma itseni sen vuoksi.
Tämä kesä on erilainen; sain Satakunnan taidetoimikunnalta 4 kk työskentelyapurahan, joten "kesäloma" menee taiteellista työtä tehden. Syksyllä onkin sitten vuorossa sooloteos.

Sitä ennen kuitenkin minulle niin tärkeä:
 Erään ajan loppu
Pe 24.5 klo 19
La 25.5 klo 19