työn alla

Erään ajan loppu loppui.

Kesä meni sooloja tehdessä;
Morsian kutsuttiin pomppulaudan jälkeen vielä vierailemaan OuDanceen syyskuussa.
Tässä vähän matskua siitä: http://www.koeart.com/Morsian-The-Bride
Tulossa on  kesän jäljiltä toinenkin soolo, työnimellä "Laulujen nainen" .
Siitä lisää vielä joskus. Kun on sen aika.

Mutta NYT :
 Tanssiteatteri:
Uusi aika ja uusi tapa tehdä.

Nyt loppuvuodesta aloimme työryhmän kanssa muodostamaan uutta produktiota.
Halusin tehdä teoksen liikkeestä. Kehosta. Salaisuuksista kaiken alla. Voimasta(ei liity #fitnekseen..tai ehkäpä liittyy..)
Väsysmyksestä. Ja siitä mitä me ja kehomme kuitenkin jaksaa.

Viimeksi pääsin alkuun ilmapallojen avulla.
Nyt olen siirtynyt isompaan ajatteluun: JUMPPAPALLO
Luonteva siirtymä?


Tällä hetkellä tiedän tämän verran:
3x siskospareja
Unisonoa
Rajojen/rajattomuuden etsimistä

Ja mikä vaikeinta minulle: ei puhetta.
Tämän päätin.
Mutta miten käy, kun kieltää itseltään jotain.
Luultavasti tästä tulee siis puhenäytelmä.


Tervetuloa seuramaan tämän teoksen odotus- ja synnytysaikaa.

palaute, jonka avulla jaksaa jatkaa

Tänään meni aivan loistavasti, oltiin kaikki oikeassa ja yhteisessä tunteessa. Resonoimme yhdessä.

 Flow on upea tunne!

Haluan jakaa palautteen, jonka saimme tänään facebook-sivuillemme, koska nyt tuntuu, että meidät on nähty:

"Kiitos. Erään ajan loppu oli energinen ja massiivinen, herkkä ja rakentava. Teistä hehkui yhteinen tunne ja lämpö. Ilmeenne täydensivät liikkeitä ja huima kavalkadi oli täynnä yksityiskohtia. Olitte erilaisia mutta niin samanlaisia. Ihmisiä. Kaipaan itsekin siihen aikaan kun vielä selkäranka vääntyi ja lihakset kantoivat. Olitte ihania ja upeita, kiitos ihastuttavasta esityksestä."

paljon tapahtuu, ennen kuin loppuu

Nyt on sitten aika hullu viikko.
















Tänä viikonloppuna:
Erään ajan lopun kaksi viimeistä näytöstä (pe ja la)
Tanssikoulu Tiinan ja heimon kevätnäytökset ( la ja su)

Koko viikko on ollut valmistelemista. Niin tanssitunneilla kuin Heimon kanssa.
Teoksen läpimeno meni läpi. Kaikki muisti osuutensa vaikka kuukausi on väilissä. Paitis minä. Oho.

Eilen olin Anniksella 6 tuntia harjoituttamassa kevätnäytöstä: ryhmät vaihtuivat ja vilisivät silmieni edessä. Mutta oppilaat pistivät parastaan ja odotan innolla, että jokaisen läheiset näkee heidät lavalla, silmät täynnä paloa.

Sitten on nuo paperihommat. Varausten vastaanottamista ja käsiohjelman tekoa.
Kumpa joskus olisi varaa tuottajaan.

Ja ensi viikolla pitäisi otta suunnaksi Oulu ja mennä esittelemään sooloteokseni muulle ryhmälle ja mentorilleni Simo Kellokummulle. Lavalle nousen 5-6.6.
Kiire tulee. Vähän on nimittäin vielä kesken. Sooloteokseni sisältää myös pienen dokumentin, joka odottaa vielä paria ottoa ( iphone on ystäväni) sekä sitä leikkaus/editointi vaihetta. Jonka teen siis itse...

Kaiken tämän kiiren keskellä sain hauskoja uutisia: Läntisen tanssin aluekeskus valitsi minut New Yorkin taiteilijaresidenssiin elokuussa kahdeksi viikoksi. Ihanaa palata yhteen vanhan rakkauden kanssa. Taas kerran. Tästä tosiaan tulee tanssin rikastuttama kesä.

uusi erä

Viikon päästä "erään ajan loppu" saa toisen esitys eränsä Anniksella.
Tuntuu, että edellis kerrasta on paljon enemmän aikaa, kuin kalenteri näyttää.
Tässä välissä on tapahtunut niin paljon:
ässät voitti mestaruuden,
 ensi syksyn lukkari alkaa järjestyä,
tanssikoulun kevätnäytöksen koreografiat alkaa luistamaan
ja viime viikonloppu kului Pariisin katuja kulkien.

Nyt on aika kääntää ajatukset taas erään ajan loppuun ja löytää se tunne, mistä teoksessa on kysymys.
Ihanaa kaiken tämän lukukauden kahden vikan viikon kiireiden keskellä päästä ilmaisemaan itseään lavalle.

Mutta tuo Kevät; se saa aikaan levottomuutta minussa. Tuntuu, että kaikki on mahdollista ja yhtään kaunista iltaa ei saisi tuhlata.
Kevät on kesän odotusta; ja kesän odotus on joskus parempaa kuin itse kesä.
Viime kesänä en tanssinut ollenkaan ja en ollut ihan oma itseni sen vuoksi.
Tämä kesä on erilainen; sain Satakunnan taidetoimikunnalta 4 kk työskentelyapurahan, joten "kesäloma" menee taiteellista työtä tehden. Syksyllä onkin sitten vuorossa sooloteos.

Sitä ennen kuitenkin minulle niin tärkeä:
 Erään ajan loppu
Pe 24.5 klo 19
La 25.5 klo 19

soittolista

PMMP: Kesäkaverit
Gypsy Kings: Volare
Danny: Kauan
Colin Stetson: All the days I've missed you
Bonnie Tylor: Holding out for a hero
Edward Maya: Stereo Love (Molella remix)
Scandinavian Music Group: Vieläkö soitan banjoa
Yann Tiersen: 1978
Tangokuninkaalliset: Onnemme kyyneleet
The Cinematic Orchestra: The Arrival of the Birds

eka erä ohi

intenssiivinen viikko sai tänään päätöksen.
tyhjä olo.
väsynyt.
onnellinen.
samalla vähän harmistunut.
tämän illan esitys ei mennyt meidän tanssijoiden kannalta mukavimmalla tavalla;
äänentoistossa oli ongelmia, joita ääniteknikkomme ei enää pystynyt korjaamaan ennen esitystä.
yleisö ei kuulemma huomannut niinkään mitään, mutta lavan puolella musiikin särinä ja puuroutuminen laski latausta hetkellisesti. mutta kun asian hyväksyi, niin ei muuta kuin takaisin töihin.
tälläinenkin on arvokas kokemus siitä, miten selvitä vaikka kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.

pohdein paljon, miten tämä teos otetaan vastaan pidetyn "yksin yhdessä yksinäisen" jälkeen.
en ole kerinnyt puhumaan niin paljon ihmisten kanssa kuin viimeksi. samalla tämä teos on niin monikerroksinen, että tuntuu, ettei kukaan osaa oikein sanoa mitään.
kun ei osaa oikein itsekkään. ja eihän silti tarvitse.

mutta parasta tässä prosessissa on ollut yhdessä tekeminen ja oman teostyylin etsiminen.
 jokainen meistä on tässä teoksessa taas ylittänyt itseään ja astunut uusien kipupisteiden tuolle puolen.
ja se, että ihmisiä kiinnostaa, mitä me teemme. se on uskomatonta.

tämä viikonloppu sisälsi paljon tunteita lavalla ja lavan ulkopuolella.
olen kiitollinen kaikista ihmisistä ympärilläni, jotka tuottavat minulle tunteita. ilman sitä, minulla ei olisi mitään mistä ammentaa. tarvitsen elämää ympärilleni.

on vaikea ajatella, että huomenna on maanantai. normaalit opetustyöt alkaa. ensi viikolla Ulpun Jokiseikkailun ensi-ilta, tanssiterapia opiskelua, Oulun soolotyön työstämistä ja tulevaisuuden työkuvioden uudelleen miettimistä.
 onneksi ei tarvitse silti tästäkään projektista vielä luopua ( en ole vielä valmis), koska jäljellä on toukokuun näytökset.

kiitos kaikille, jotka olette seuraannet tätä prosessia ja mahdollisesti nähneet lopputuloksen.
otan palautetta mielellään vastaan tiinajaheimo@gmail.com
tämä blogi jatkaa tanssista ja elämästä puhumista.

tänään on ensimmäinen ilta

okei. nyt ei nukuta.
sen sijaan:
siivoan vaatekaappia, lajittelen ilmaisjakeluja, syön dominoja, tarkistan koko ajan sähköpostiani lippuvarauksien toivossa, pesen pyykkiä, pesen astioita, etsin sukille oikeita pareja, teen muutoksia käsiohjelmaan, puhun ääneen huomisen reploja.

tänään oli  kenraali . valot oli hienot, vaattet oli kunnossa ja lataus kohdillaan.
saimme vieraaksi valokuvaaja Amanda Ahon, jonka kamera vilkkui siihen tahtiin, että saadaan kyllä jokaisesta liikkestä muisto.

mutta nyt on ylikierrokset käynnissä.
odotuttaa.
tänään tajusin lavalla, että tunti menee nopeesti. liian nopeasti.
niin paljon työtä ja niin pieni hetki, jonka jakaa muiden kanssa.
tanssin on sanottu olevan hetken taidetta.
se minua tanssissa viehättää
ja samalla surettaa.
 hetkestä on vaikea päästää irti.
jokaista teosta ja sen prosessia tulee vaalia, sillä toista samanlaista ei tule.
eräs aika loppuu taas pian.

tämän takia tätä työtä tekee, juuri tämän tunteen, tämän odotuksen, tämän latauksen vuoksi.
ja työryhmän vuoksi, yhdessä on hyvä olla.
olen ylpeä Heimosta.
 nuoret yltävät ihan mahtavaan ja kypsän herkkään lavalla oloon.
olemme tasavertainen ryhmä tanssin rakastajia.

ei nukuta, kaikki aistit on avoinna ja olen valmis antamaan itsestäni huomenna parhaan version.




kuva: Amanda Aho

nyt harjoitellaan

olen perunut kaikki työt ( on tämäkin silti työtä, palkatonta, mutta) tältä viikolta, tanssijat peruneet oman elämänsä. nyt harjoitellaan!
esitys viikon rutiinini:
-aikainen herätys
-tietokone hommia ( sähköposteihin vastailu ja käsiohjelman tekoa)
- muutosten pohtimista
- kuntosalille, että saa irtauduttua vähäksi aikaa ajatuksistaan, kun kyykkää
- laittoman pitkä suihku ja virittäytyminen iltaan
- 16-21 Anniksella läpimenoja ( ja ässien finaali-pelien tulosseurantaa)

eilen näin ekaa kertaa läpimenon vaatteilla, vähän jo oikeilla valotilanteilla ja tunteella.
olin tyytyväinen. tein myös itse pari läpimenoa ja sain muutaman idean itse tanssiessa. sekä oivalsin taas lisää, mistä tässä on kyse. teos on saanut lisää syvyyttä nyt anniksella; olemme laajentaneet hieman "roolihahmojen" roolia kokonaisuudessa. ja vaatteet meni kolmatta kertaa usiksi maanantaina. ekaa kertaa tuntuu, että olen saanut otteeteen puvustuksesta, jes!

tänään lehdessä oli minusta henkilöhaastattelu, joka samalla tavallaan mainosti Erään ajan loppua.
hienoa, että meidät huomioitiin ja juttu oli hyvin kirjoitettu. toivotaan, että jutun myötä tieto teoksesta tulee laajemmin julki ( nythän olen mainostanut rahan puutteessa vain facebookiissa ja ainiin, onhan prismassa yksi mainos..)

toivon, että tänään saadaan kaikki varmaksi. torstaina kenraali ja perjantaina ei voi enää muuttaa mitään. apua!

kuva maanantailta jennin ja even duo

eräs aika alkaa loppumaan

viikko ensi-iltaan ja eräs/erään aika alkaa loppumaan..
tänään taas pieniä muutoksi.
huomenna anniksella luodaan valomaailma.
kaikki tulee tapahtumapaikan myötä todemmaksi ja lähemmäksi.

juuri, kun pääse kiinni omaan ajatukseen, pitää luopua teoksesta ja jättää se tanssittavaksi.
tämä prosessi on ollut niin erilainen kuin edellinen. paljon rikkonaisempi.
yksin yhdessä yksinäisestä jäi kaiken lisäksi vielä muistoksi 60 sivua dokumenttia opinnäytetyön muodossa. nyt on vain sotkuinen vihko, jossa irtonaisia merkintöjä:
" kone loppuu 2.35"
"miksi eve menee maahan?"
" tuoli -mitä puhun?"
"omena reisien välissä ja nilkkasukat"
"hakkaus x3"
"jennin varpaat, herääminen"
"melankolia -> tulee kohti ihmisiä"
"Auleettien allas"
" vapaa. vapaa mistä? kehosta, huolista, suhteista, velvollisuuksista. -> meri-purjehdus-LINTU -> taivas->lentopelko, hengitys kulkee"




jos en ole vielä maininnut; minun on vaikea hyväksyä muutosta. siitä tämä kaikki.

Traileri

http://www.youtube.com/watch?v=fFe88EaLOBI&feature=youtu.be

vihdoin

vihdoin teos tuntuisi olevan valmis.
tanssijat hyväksyivät mukisematta muutokset ja nyt alkaa viimeisten viikkojen viilaus.

tehtävälista:
- mainos (minne niitä nyt sitten veisi?)
-käsiohjelmat (riittääkö taas A4 vai pitäisikö olla hienompi?)
- sähköposteja kutsuvieraille ( paljon olisi kutsuttavia)
- lehdistötiedote ( ylitetäänkö uutiskynnystä?)
- essille paita (koska kerkeän kaupungille)
-itselleni alaosa (???)
-valotilanteet (tähän tarvitaan riikkaa)
- pari liikettä muutettava (en jaksaisi)
- musiikkien järjestely ( tämä on helppo)

tänään tuntui siltä, että pidän itsekkin tästä teoksesta; se ei nimittäin ikinä ole itsestäänselvyys.

erään ajan loppu

Haluan pitää kiinni, välillä kuitenkin itse karata.
Olen valmis, 
let it go, meni jo!
Menikö?


Tanssiteatteri Tiinan ja Heimon toinen kantaesitys:
Erään ajan loppu
saa ensi-iltansa huhtikuussa.

Koreografia: Tiina Santavuo ja tanssijat
Ohjaus: Tiina Santavuo
Tanssijat: Eveliina Lehtiniemi, Paula Kalliovuo, Petronella Lehtiniemi, Essi Santavuo, Jenni Tuomola ja Tiina Santavuo
Valosuunnittelu: Riikka Hakala
Tekniikka: Riikka Hakala ja Ville Lehtonen
Tekstit: Tiina Santavuo ja tanssijat

Aika: pe 19.4 klo 19, la 20.4 klo 19, su 21.4 klo 18, pe 24.5 klo 19 ja la 25.5 klo 19.
Kesto: n. 1h
Paikka: Annankatu 6, 2. kerros
Liput: 5/8 euroa

Lippujen varaukset: tiinajaheimo@gmail.com tai 0407607444
Lippujen lunastus ja myynti: 1/2 h ennen esityksen alkua Annankatu 6, 1.kerros

Tiina

Tiina Santavuo

Tanssiteatteri Tiina ja Heimon taitellinen johtaja on tanssinopettaja (AMK) Tiina Santavuo. 
Levoton sielu ja ikuinen etsijä. Tanssista löytynyt itselle sopiva kerrontaääni, rauha ja onni, jotka voi pitää mukana matkalla. Maalaa liikkeillä maailmaansa; haluaa etsiä yhdessä jokaisella omat sävyt. 
Tanssin pitää tuntua muuallakin kuin jaloissa.

26-vuotias Tiina on jotunut tekemään kaksi kertaa ison valinnan, joissa vastaparina on ollu tanssi. Taitoluistelu jäi kahdeksan harrastus vuoden jälkeen tanssin jalkoihin. Toisella kerralla tanssi jäi 12. harrastusvuoden jälkeen teatterin vuoksi.
Sitä seurasi teatteriopintoja Lahdessa, valtio-opin opintoja Turussa , fysioterapian opintoja Porissa ja viimeiseksi löytyi tie takaisin kotiin: tanssipedagogin opinnot Oulussa. Mullistava ajanjakso oli vaihto-opiskelu New Yorkissa syyslukukaudella 2010. Sieltä jäi mukaan rohkeus tehdä itse. Ja niinpä syntyi Tanssiteatteri Tiina ja Heimo ja pian sen jälkeen myös oma pieni tanssikoulu.

Santavuo on tehnyt yhden pitkän teoksen ( yksin yhdessä yksinäinen 2011) ja kaksi miniteosta ( hoppiaKO? 2012, Ja kulkee taas 2012).
Tällä hetkellä Tiina opiskelee tanssiterapian perusopintoja Teakissa. Hän tekee parhaillaan myös kahteen harrastajateatteriin näyttömökoreografioita sekä on tanssijana Ismo-Pekka Heikinheimon sooloteoksessa "Eläin sisälläni".
Kesäkuussa Tiina esintyy JoJon järjestämässä Pomppulauta-festareilla, jossa hän esittää oman sooloteoksensa, jonka menttorina on toiminut koreografi Simo Kellokumpu.
Tiina Santavuo on mukana myös Taideyhteisö KOEssa.

Tiinan teokset ovat hyvin ajatus lähtöisiä. Uusin teos "Erään ajan loppu" on ollut myös hyvin visuaalinen. Teokset synytyvät yhteistyössä tanssijoiden kanssa; myös unet vaikuttavat vahvasti lopputulemaan. 
Harjoituksissa Tiinan saatta kuulla sanovan: " Hei mä tiedän, että tää teos on jo valmis, mutta haluisin muuttaa tän kokonaan. Kyllä viikkossa kerkiää!"


Mitä tanssi on minulle:
 "Maailman maalaamista liikkein, kehollista älykkyyttä, elämäntilanteiden kohtaamista ja käsittelemistä, irtaantumista, hetkessä olemista, itsensä hyväksymistä, unohtamista, muistamista, kanavointia, rakastamista, vihaamista, nauttimista, itsekkyyttä ja jakamista. "
"Pidän itsestäni, kun tanssin.
Kun tanssin, olen elävä ja ehjä hetken."


Erään ajan loppu: " Kun ymmärsin, etten voi enää palata"

Eveliina

Eveliina Lehtiniemi

Eve on siirtynyt täyspäiväiseksi tanssinharrastajaksi joukkuevoimistelun kautta. Ryhmän nuorin 17-vuotias Eve opiskelee lukion ensimmäisellä luokalla. Even voi kuulla sanovan harkoissa, jos hän on muistanut tulla (päivät menenvät joskus tältä taiteilijalta sekaisin): "No emmä nyt tiedä, onko tää nyt niin hyvä, kyllä mä voin tän näyttää teille, mutta..". Ja sitten tulee mieletön liikefraasi; Even hyveisiin ja paheisiin kuuluu siis vaatimattomuus.
Eve on tanssijana herkän vahva ja hänen liikkeet ulottuu ja tuntuu katsojankin kehossa. Even läsnäolossa on taikaa; nuoreen kuoren alla on paljon ilmaisuvoimaa.

"Näen usein unia, joissa muutan johonkin toiseen maahan tanssimaan. Niissä unissa olen aina kovin onnellinen."

Erään ajan loppu:  "Kun siskoni Petronella muutti kotoa pois"

Paula

Paula Kalliovuo

Paula on 18-vuotias lukion toista luokkaa käyvä entinen pianon soiton ja nykyinen laulun harrastaja. Paulan musikaalisuus näkyy hänen tanssisaan ja liikkeellisessä ajattelussa. Paulan voi kuulla sanovan harjoituksissa: "Iiikk..omg..mä unohdin YHDEN liikkeen, koko tästä tunnin teoksesta, eiko oho mä muistinkin oikein."
Paulan muisti on omaa luokkaansa, hän on jokaisen koreografin ja kanssatanssijan taivaan lahja; jos ei muista : "kysy Paulalta!" Vaikka Paula kantaa muistamisen raskasta taakka, hänen liikkeensä ovat kevyitä ja nopeita. Paulan energinen perusvire näkyy hänen liikkeissään, hän ei jätä mitään puolitiehen.

"Tanssi on minulle pakokeino kaikesta. Tanssiessani voin olla kaikkea mistä olen haaveillut"

Erään ajan loppu: "Kun lähdin isän luota"

Petronella

Petronella Lehtiniemi


Nella on 19-vuotias lukion 3. luokkaa käyvä tanssija, joka on löytänyt tiensä ryhmään streettanssi-harrastuksen kautta.  Nella on hyvin intohimoinen kaikessa, mitä tekee. Harjoituksissa Nellan voi kuulla sanovan: " Mä en lopeta ennen kuin osaan tämän!". Nella liikkuu innolla ja voimalla; koko keho on ilmaisussa mukana. Täysillä tekemisen alla pilee kuitenkin herkkyys, jonka Nella uskaltaa tuoda esille.

"En voisi olla mitenkään enempää oma itseni, kuin tanssiessani; tanssi määrittää minut."

Erään ajan loppu: "Kun isä lähti pois"

Essi

Essi Santavuo

Oikeustieteiden opiskelija, joka asuu Turussa, mutta sydän vie Poriin joka viikko tanssimaan.
Essi on 23-vuotias ja harrastanut tanssin lisäksi pitkään myös muodostelmaluistelua. Talvisin hän vetää myös laskettelukypärän päähän ja laudan alleen. Essi on aina harjoituksissa huolimati siitä, että hän tulee pisimmän matkan takaa. Essin voi kuulla sanovan harjoituksissa: "Mennään vielä kerran läpi".
Essi on isoja linjoja ja täysillä tekemistä rakastava tanssija. Essi pystyy kuitenkin yllättämään pikkutarkoilla yksityiskohdilla.

"Tanssi on ollut minulle monta asiaa, mutta nyt se on se, mistä nautin eniten"

Erään ajan loppu: Kun sain luettua Harry Potter-sarjan viimeisen kirjan Kuoleman Varjelukset.

Jenni

Jenni Tuomola

Jennin tie tanssin luokse on käynyt pitkäaikaisen muodostelmaluistelu harrastuksen kautta.
Tällä hetkellä 22-vuotias Tuomola opiskelee toista vuotta fysioterapiaa englannin kielellä.
Jennin tunnistaa harjoituksissa siitä, että hän sanoo aina "Selvä, kokeillaan, kyllä se varmasti onnistuu". Jennin rauhallinen luonne välittyy myös hänen liikekielessään. Toisaalta Jenni heitäytyy täysillä ja pelottomasti mukaan liikkeeseen ja tunteeseen.

"Tanssimalla olen oppinut kuka olen"

Erään ajan loppu: "Kun huomasin, etten osannut enää leikkiä barbeilla"

kello 2.23

En muistanutkaan, mitä valvominen aiheuttaa: luovuutta.
Näinhän minä olen aina saanut kaiken valmiiksi valvomalla ja odottamalla, että ajatukseni ovat valmiit.
Olen elänyt tämän syksyn ja alku talven niin säännöllistä ja normaalia elämää ( yhdeltätoista hammaspesun kautta sänkyyn ja kahdeksalta ylös ja Pikkuisen Koiran kanssa ulos), että olen unohtanut, miten taiteeni syntyy. Väsyneenä, vähän nurkkaan ahdettuna ja kun uskallan päästä irti, jostain mitä luulin haluavani. Tämä piirteni on työryhmän kannalta rasittava piirre: "mä vähän muutin tätä juttua".

Voi kun tanssijat olisivat tässä ja nyt edessäni ja voisin kokeilla uuden näkökulmani.
Voi kun nuo mielikuvieni puvut olisivat olemassa ja ilmaiset.
Voi kun olisin synnyttänyt tämän teoksen aikaisemmin. Ehdinkö vielä pääsemään oikealle reitille?
Musta tuntuu, että olen vahingossa kadottanut matkalla alkuperäsen päämääräni.
No juu, niinhän parhaat jutut syntyy.Juu Juu. Mutta, kun musta tuntuu, että tällä kertaa se alkuperäinen on oikea  vaihtoehto. Tästä kaikki lähti: http://pinterest.com/tiinasantavuo/end-of-an-era/
Nämä on maagisia juttuja. Mutta nyt mulla on oikeesti tunne, että tiedän, että pitää palata.

Mä pääsen sunnuntaina junaan ja luule, että silloin maisemien vaihtuessa löydän sen oikean tavan leikata ja liimata tämän kaiken yhteen ja illalla voin esitellä sen tanssijoille.
Juna on ainoa paikka oikestaan, missä pystyn keskittymään ajatuksiini.

Kaikki tapahtuu ajallaan. Viime viikolla tuli Tärkeä Uni, tällä viikolla Tärkeä Oivallus ja sunnuntaina vielä Tärkeä Junamatka. Sitten on enää jäljellä 4 Tärkeää Viikkoa.

-Tiina

kuukausi enskariin

kuukausi enää jäljellä, erään ajan loppu sekin: nimittäin aika loppuu.

sitten pitäisi esitellä, että tässä olisi tälläinen juttu, mitä me ollaan tässä nyt vähän keskenämme puuhailtu. tää on vähän niinkun henkilökohtainen, mutta siitä tarttis löytyä myös sulle tarttumapintaa.
mutta kenelle tätä tehdään. minähän en ala miellyttämään ketään. en ala. no miksi siten tätä täytyy edes esittää. ja esittää mitä. me ei esitetä, me ollaan.  ????

tämä on toka pitkä teos.
eka (yksin yhdessä yksinäinen) on sillä tavalla helppo, että kukaan ei odota mitään. ja on helpompi yllättää positiivisesti.
saimme paljon hyvää palautetta. olin ihmeissäni, tämähän kertoi minusta, MINUSTA, miten se voi koskettaa ketään.

emme saanet apurahaa tätä teosta varten. ja muutenkin on pakko alkaa myymään pääsylippuja. tämä on ammattini. mutta maksaako kukaan, että pääse katsomaan Erään ajan loppua.
epävarmuus pitää vireänä.

viimeksi työskentelimme kesällä ja silloin mulla ei ollut muita töitä juuri nimeksikään. oli aikaa, aurinkoa, leppoisaa mieltä ja ystävien kanssa vietettyjä kesäisen lempeitä iltoja.
ja sitten hups samalla vain syntyi teos. melankolinen teos keskellä kesää.
MUTTA NYT
on niin paljon töitä; opetusta, tanssijantyö prokkiksia, opiskelua, teatterikoreografioita ja kevätnäytös.
miten kerkeän olla luova.
miten saada sovitettua mun + 5 tanssijan(kaikki opiskelijoita) aikataulut yhteen: no ei mitenkään.
näillä mennään joskus harjoituksissa kolme.
en voi vaatia ketään paikalle, tanssijat "vapaaehtoisesti" mukana, ilmaan minkäänlaista taetta palkasta (lipputulojen varassa).

minulla on tarve puhua tekemisestäni. puhua taiteen TEKEMISESTÄ.  en aio mystifioida tanssin tekemistä.
nyt tulee totuus:
tämä on välillä ihanaa, oman itsensä jatketta. välillä niin kamalaa pakolla tekemistä, ajan asettamien puitteiden hyväksymistä.


note to yourself: luovuus tarvitsee tilaa. kalenterissa ja päässä.
note to yourself 2: woody allenin elokuvien julkaisuvuodet: 69, 72,73,75,77,78,79,80,82,83,84,85,86,87,88,89,90,92,93,94,95,96,97,98,99,00,01,02,03,04,05,06,07,08,09,10,11,12
varmaan joku noista on ollut huono? pitää vaan tehdä ja kokeilla. ja allenkin kohdalle osui yleisömenestys vasta 2011( Midnight in Paris).


-Tiina

Itselaukaisin

Köyhällä ryhmällä ei ollut varaa kuin itselaukaisimeen.

Aloitus

Aloitus


Ensi-ilta lähestyy.

Mitä tekemättä:
osa kohtauksista
manipulointi
karsiminen
traileri (tämä on paha, mutta hyvä)
markkinointi
julisteet
käsiohjelma
valosuunnittelu
puvustus

Ei paniikkia.
Kumpa olisi joskus rahaa tuottajaan.