Kehonmuokkausta

Nyt on tiivis harjoittelujakso menossa, hyödynnämme tanssjoiden hiihtoloman, joka ei nyt sitten ole loma heille. Joka päivä treeniä keholle ja minulle sitten vielä aivoille aina iltaisin. Seuraavaksi päiväksi on ehdittävä aina hokaamaan jotain uutta.
Mutta viikko on oikein stimuloiva, sillä silloin kun en ole tanssisalilla, niin olen jähmetynyt henkilökohtaiseen kisakatsomooni. Nämä Olympilaiset ovat antaneet tälle teokselle myös uusia näkökulmia. Oikeesti!

Ja mikä mahtavinta, tanssijat ovat suostuneet muuttamaan aikatauluja sen mukaan, miten suomalaiset kilpailee. Täydellisen päivän ainekset: 11-17 voitokasta hiihtoa ja jääkiekkoa sekä 17.30-21.30 tanssia, hodari iltapalaksi, vähän vielä kisastudiota, huomisen treenien valmistelua, lämmin suihku,  mahtava kirja jäämisestä ja lähtemisestä  ja sitten uni. Ja 11.00 takasin tanssisalille.
Joskus elämä ja tanssi tuntuu kevyeltä.
Paitsi jos unohtaa venytellä.

              
Materiaalia on (ehkä taas liikaa).
Ajatus alkaa selkeytyä.
Olin (taas) lähdössä johonkin muuhun suuntaan, kuin lähtökohtani oli. Joskus se on hyvä. Nyt se ei olisi ehkä ollut.
Palattiin takaisin kehoon. Ja sen mahdollisuuksiin.
Kysymyshän oli alunperin juuri siitä, miten pystyn siirtämään kaiken kerrottavani pelkkään liikkeeseen
Eli ollaan vähän niinkuin pisteessä A. Nyt pitäisi löytää reitti pisteeseen B. Näin kirjoittaen se on helppoa, katsokaas näin: A->B.


.



Tämä on minulle kyllä niin outo teos, kun teema ei jotenkin lähde  tunteesta tai minulle ajankohtaisesta ongelmasta...

..vai..hetkinen.. itseasiasssa keho on aika ajankohtainen asia. Keho on ulkoistettu. Mutta miltä se tuntuu sisältäpäin? Ja mitä se voi saada aikaan.
Ja minua kiinnostaa, miten liikuttaa kehoa tunteellisesti.
Eli kyllähän tämä sopii "yksin yhdessä yksinäisen" ja "Erään ajan loppun" jatkoksi.

Tänään tehtiin eka "läpimeno" eli löin vain mielivaltaisesti kaiken materiaalin yhteen. Tämä tapahtui illan pimetessä ja tunnelma oli aivan erilainen. Näytti enemmän...no näytti vaan enemmän!
(Kuvia tästä tunnelmasta ei ole,koska läpimeno meni kirjoittaessa muistiinpanoja, vaihdellessa musiikkeja ja tekemällä valaistusta;  koreografi= duunari).

Jouduin yhden teoksen osion kanssa umpikujaan,
joten: tanssijat auttoivat minua arpomaan eri liikkeitä järjestykseen. Eli sattuma otettiin mukaan tähän koreografian tekoon. Nyt täytyy sitoa huomiseksi tutut liikkeet tuoreilla sidoksilla yhteen ihan uudeksi kokonaisuudeksi.






















P.S.
Tanssijat ovat luvanneet näinä viikkoina kirjoittaa omasta näkökulmastaan taipaleestaan tässä teoksessa.
Nella, Jenni ja Anna ovat kiinnostuneita (ei sarkasmia), miten ajattelen yhdestä siirtymästä.

etenemisen juhlaa: super bowl yö ja tanssitaiteilijan työ

yli kuukausi ilman tanssiteatterin teos treenejä.
tässä syy:

olin optimistisesti ottanut lomalle the vihkoni (alempana luvassa kuva) mukaan, mutta se huusi suomeen palatessa tyhjyyttä.
mutta kahden viikon kelluminen toi kehooni lisää laatua ja ajatus kirkastui aurinkoisten päivien soljuessa eteenpäin vailla päämäärää.

suomessa on ollutkin siten käynnistymis vaikeuksia. kesä jäi ikäänkuin kesken. mieleni on ihan eri tunnelmissa kuin fyysinen ympäristöni ja työni.
kaksi viikkoa otti myös se, että työryhmä kokoontui jatkamaan sitä, minkä aloittu 2013.

nyt kaksi päivää treenejä takana. ja usko teoksen valmistumiseen on..lujempi.
määritin enskarin päivämäärän ( joka piti joskus alustavien suunnitelmien mukaan olla tamikuussa..meni jo).
tanssijani ovat uskomattomia, he ovat treenanneet ja puhdistaneet materiaaliani poissaollessani. ja jaksavat toistaa yllättävän raskasta materiaalia, kun minä yritän sitä manipuloida sopivaan muotoon.

jos joku kysyy, mitä teen viikonloppuisin, niin en osaa oikeen sanoa. periaatteessa töitä.
mutta tästä ei makseta minulle.eikä tanssijoileni makseta.
ja tämä ei tunnu työltä. ei silti päivätyönikään (tanssinopetus).
muotoilisin siis viikonloppu tekemiseni näin:
liikun minulle tärkeiden ihmisten kanssa ja me luodaan jotain, joka merkitsee meille paljon. niin kehollisesti kuin sielullisesti. me tanssitaan yhdessä. ja yritetään löytää ilmiöiden ytimiä.

hyvä  flowni ei loppunut sunnuntai illan harjoituksiin, vaan olen löytänyt täydellisen työskentelymetodin: superbowl + ideointi/kirjoittaminen.

kahden eri toiminnan yhdistäminen vapauttaa minut liialta pingottamiselta ja the vihkoni on täyttynyt lukuisilla oivalluksilla, mistä tässä uudessa teoksessa on kyse (pitää tarkistaa nukuttuani, ettei tämän yön kirjoitukset ole muuttanut suuntaa liian pallopelimäiseksi).

ja taas tullaan siihen , että yksi toimivimmista työmetodeistani on valvominen, jota harvoin enää jaksan tehdä. tosiasia on se, että olen parhaimmillani yöllä. näen vaan kaiken paremmin, vaikka on pimeämpää. väsynyt mieli ja keho ei vastustele tai tyrmää. kaikki vaan paperille vailla suodatinta.

minun metodini on myös tehdä taiteelliset tuotokseni pitkälti paperille. 

minä en vieti aikaa salissa tutkien liikettä vaan tuntikaudet pohtien ja kirjoittaen teoksen teemoja auki.

kello on 3.49. 

väliaikashow on ohi. minä silti jatkan katsomista ja kannustan sivusilmällä seahawkseja (olin päättänyt jo etukäteen, en ole glory hunter).

ja odottelen samalla tässä sohvalla, jos Joku Suuri Oivallus tipahtaisi jostain vihkoni sivuille. 

- tiina

p.s. meitä voi nykyään seurata instagramissa:  http://instagram.com/tiinajaheimo