keskellä

ensi-ilta meni. ja upeasti.
nyt kolme näytöstä takana ja joka kerta ollaan yllätetty itsemme onnistumalla eri tavoin. myös jokainen näytös on ollut loppuunmyyty.
näytöskausi on poikkeuksellisen pitkä 19.4-28.5, johon mahtuu 8 näytöstä.
perjantaina on game number four.
kun yli puolet teoksesta on rakenne-improvisaatiota, on jokainen kerta totta tosiaan ainutlaatuinen. hetken taidetta teemme.
Jotain on kuitenkin ikuistunut kuviin

.

 Amanda Aho kävi ottamassa kuvia kenraali-harjoituksestamme.
Kaikkia kuvia ei voi vielä esitellä, ettei "juoni" paljustu.

saatiin tosi mahtavasti näkyvyyttä satakunnankansassa
ennen:

http://m.satakunnankansa.fi/kulttuuri/katso-video-tanssiteatteri-heittaytyy-sanattomaan-viestintaan?v=1

ja  jälkeen:

ei pidä odottaa mitään parempaa tai isompaa. tätä on elämä. ja tätä on tanssi nyt. onneksi vielä ei tarvitse hyvästellä mitään. ollaan vasta ihan keskellä asioita.

valmista (?)

Viime sunnuntaina sain sanotuksi: Valmis!
Tai siis niin valmis, kuin voi olla; kaikkihan on jatkuvaa muutosta.
Mutta: meillä on runko!

Tämä prosessi on ollut niin rikkonainen ja harva.Minulla olisi aikaa tehdä ja treenauttaa päivisin, mutta tanssijani opiskelevat ja tekevät ihan muun alan töitä arjet. Meille jää ainostaan aikaa viikonloput tarkoittaen sitä, ettei kenelläkään ole ollut vapaapäiviä moneen kuukauteen.
Tanssijat ovat kuitenkin työskennelleet kanssani jo pitkään, joten emme joudu itse harjoitustilanteessa käymään perinpohjaisesti asioita läpi. He tietävät millaista estetiikkaa haen ja osaavat siltikin aina yllättää minut.

 Kolmen pitkän teoksen jälkeen huomaa jo, mikä toimii ja mikä ei. Kuitenkin tekijöille tärkeää on matka (olis se sitten kuinka mutkainen tahansa), mutta katsojia pitää kunnioittaa ja varmistaa, että lopputuloksessakin on koko sydän mukana. Ja nyt taas kerran on. Joka teoksessa eri osa minua ja meitä.
Tämä kolmas ehkä eniten näyttää mielenmaisemaani.

Oman haasteensa tuo myös tekniikka..tai siis sen puute. Ensimmäistä kertaa ei ole ollut varaa palkata valo-ja ääniteknikkoa, joten olemme joutuneet ratkaisemaan asian uudella tavalla. Yksi jännitys-elementti lisää.

Myös tästä budjetin pienuudesta johtuen, trailerikin rykäistiin ihan itse:

Esityksiä on "paljon" (kahdeksan), mutta jokaiseen mahtuu vain 20 ihmistä.
Nyt jo jokainen näytös täyttynyt varmaan tahtiin.
Joten, jos haluat nähdä, mikä on prosessin tulos, varaa paikkasi pian tiinajaheimo@gmail.com

Tanssijan näkökulma vol1.

Annan näkemys prosessista:

Tässä teoksessa on ollut erityisen mielenkiintoista seurata sen syntyprosessia. 
Ja olla osa sitä. 
Ryhmässä ja pelkän kokeilun kautta voi saada aikaan todella upeita ja ennalta-arvaamattomia asioita. On myös ollut todella kiehtovaa päästä seuraamaan läheltä koreografin eli Tiinan luovaa prosessia ja kuinka erinäisin keinoin voikaan luoda tanssiteatteria. 
Matkan aikana on ollut mm. jumppapalloja, kummitustarinoita ja numero 7.
Paljon (suurin osa) on myös jäänyt matkan varrelle. Mahtavaa seurata kuinka palaset lopulta loksahtelevat kohdalleen. Kuinka kauas aiheesta ehdittiin eksyä ennen kuin tehtiin täyskäännös ja lopullinen muoto löytyi. Ja kuinka se nyt tuntuu oikealta, että näinhän sen pitääkin olla.

Anna Tuomola on 25-vuotias kauppatieteiden opiskelija

Lempisana: intohimo. löytätavaratoimisto.

Harrastus: nyky- ja streettanssi

Lempi sana: intohimo. läytötavaratoimisto

Joku fakta: seuraan Lemmen Viemää- tv-sarjaa

Miksi tanssin: jokaisella on elämässä joku juttu. tanssi on mun juttu.

Haluan vielä kertoa: Lemmen Viemää oli vielä viime tuotantokaudella huippu, ei ehkä enää. Seuraan silti.

Mitä tästä olisi voinut tulla?

Tämän prosessin aikana minulla on ollut kolme (miten nyt kaikki mielen vaihdokseni oikeasti lasketaankaan) eri suuntaa:

1) keho ja sen rajat



2) Sitten alkoi epäilyttää riittäkö pelkkä liike (siis minulle) ja harkitsin tätä linjaa:

3) sitten löysin jotain 1 ja 2  väliltä

Eli kukaan ei tiedä, mitä tästä tulee, edes minä. Huippua!???
Kun tulet katsomaan, lopullinen(?) versio on joku näistä (1,2 tai 3) tai ei sitten mikään, aikaa on kuitenkin vielä kuukausi.
Tällä kertaa yllätän itseni.
Olin pari viikkoa sitten UrbanApan järjestämällä TOOLBOX#3-  workshopissa , josta käteen jäi muun muassa ajatus siitä, että joskus saattaa ja saa tulla myös huonoja juttuja. Ajatus siitä vapauttaa!

Tänä viikonloppuna kuvataan traileri. Sekin on vielä mysteeri.
Tämä on elämää.

Jos minulla ei olisi sanoja

Koreografia: Tiina Santavuo ja Heimo

Tanssijat: Eveliina Lehtiniemi, Petronella Lehtiniemi, Anna Tuomola, Jenni Tuomola, Essi Santavuo ja Tiina Santavuo

Aika: perjantait ja lauantait klo 19.oo, sunnuntait klo 18.oo

Paikka: Tanssikoulu Tiina ja heimo, Teljänkatu 8 (Pori)

Kesto: n.1h

Liput: 5/8 euroa

Lippuvaraukset: tiinajaheimo@gmail.com tai 040 760 7444

Lippujen lunastus ja myynti: 20 minuuttia ennen näytöksen alkua

 // www.tiinajaheimo.blogspot.fi // www.tiinajaheimo.fi //

    (meidät löytää myös facebookista ja instagramista)

Kehonmuokkausta

Nyt on tiivis harjoittelujakso menossa, hyödynnämme tanssjoiden hiihtoloman, joka ei nyt sitten ole loma heille. Joka päivä treeniä keholle ja minulle sitten vielä aivoille aina iltaisin. Seuraavaksi päiväksi on ehdittävä aina hokaamaan jotain uutta.
Mutta viikko on oikein stimuloiva, sillä silloin kun en ole tanssisalilla, niin olen jähmetynyt henkilökohtaiseen kisakatsomooni. Nämä Olympilaiset ovat antaneet tälle teokselle myös uusia näkökulmia. Oikeesti!

Ja mikä mahtavinta, tanssijat ovat suostuneet muuttamaan aikatauluja sen mukaan, miten suomalaiset kilpailee. Täydellisen päivän ainekset: 11-17 voitokasta hiihtoa ja jääkiekkoa sekä 17.30-21.30 tanssia, hodari iltapalaksi, vähän vielä kisastudiota, huomisen treenien valmistelua, lämmin suihku,  mahtava kirja jäämisestä ja lähtemisestä  ja sitten uni. Ja 11.00 takasin tanssisalille.
Joskus elämä ja tanssi tuntuu kevyeltä.
Paitsi jos unohtaa venytellä.

              
Materiaalia on (ehkä taas liikaa).
Ajatus alkaa selkeytyä.
Olin (taas) lähdössä johonkin muuhun suuntaan, kuin lähtökohtani oli. Joskus se on hyvä. Nyt se ei olisi ehkä ollut.
Palattiin takaisin kehoon. Ja sen mahdollisuuksiin.
Kysymyshän oli alunperin juuri siitä, miten pystyn siirtämään kaiken kerrottavani pelkkään liikkeeseen
Eli ollaan vähän niinkuin pisteessä A. Nyt pitäisi löytää reitti pisteeseen B. Näin kirjoittaen se on helppoa, katsokaas näin: A->B.


.



Tämä on minulle kyllä niin outo teos, kun teema ei jotenkin lähde  tunteesta tai minulle ajankohtaisesta ongelmasta...

..vai..hetkinen.. itseasiasssa keho on aika ajankohtainen asia. Keho on ulkoistettu. Mutta miltä se tuntuu sisältäpäin? Ja mitä se voi saada aikaan.
Ja minua kiinnostaa, miten liikuttaa kehoa tunteellisesti.
Eli kyllähän tämä sopii "yksin yhdessä yksinäisen" ja "Erään ajan loppun" jatkoksi.

Tänään tehtiin eka "läpimeno" eli löin vain mielivaltaisesti kaiken materiaalin yhteen. Tämä tapahtui illan pimetessä ja tunnelma oli aivan erilainen. Näytti enemmän...no näytti vaan enemmän!
(Kuvia tästä tunnelmasta ei ole,koska läpimeno meni kirjoittaessa muistiinpanoja, vaihdellessa musiikkeja ja tekemällä valaistusta;  koreografi= duunari).

Jouduin yhden teoksen osion kanssa umpikujaan,
joten: tanssijat auttoivat minua arpomaan eri liikkeitä järjestykseen. Eli sattuma otettiin mukaan tähän koreografian tekoon. Nyt täytyy sitoa huomiseksi tutut liikkeet tuoreilla sidoksilla yhteen ihan uudeksi kokonaisuudeksi.






















P.S.
Tanssijat ovat luvanneet näinä viikkoina kirjoittaa omasta näkökulmastaan taipaleestaan tässä teoksessa.
Nella, Jenni ja Anna ovat kiinnostuneita (ei sarkasmia), miten ajattelen yhdestä siirtymästä.

etenemisen juhlaa: super bowl yö ja tanssitaiteilijan työ

yli kuukausi ilman tanssiteatterin teos treenejä.
tässä syy:

olin optimistisesti ottanut lomalle the vihkoni (alempana luvassa kuva) mukaan, mutta se huusi suomeen palatessa tyhjyyttä.
mutta kahden viikon kelluminen toi kehooni lisää laatua ja ajatus kirkastui aurinkoisten päivien soljuessa eteenpäin vailla päämäärää.

suomessa on ollutkin siten käynnistymis vaikeuksia. kesä jäi ikäänkuin kesken. mieleni on ihan eri tunnelmissa kuin fyysinen ympäristöni ja työni.
kaksi viikkoa otti myös se, että työryhmä kokoontui jatkamaan sitä, minkä aloittu 2013.

nyt kaksi päivää treenejä takana. ja usko teoksen valmistumiseen on..lujempi.
määritin enskarin päivämäärän ( joka piti joskus alustavien suunnitelmien mukaan olla tamikuussa..meni jo).
tanssijani ovat uskomattomia, he ovat treenanneet ja puhdistaneet materiaaliani poissaollessani. ja jaksavat toistaa yllättävän raskasta materiaalia, kun minä yritän sitä manipuloida sopivaan muotoon.

jos joku kysyy, mitä teen viikonloppuisin, niin en osaa oikeen sanoa. periaatteessa töitä.
mutta tästä ei makseta minulle.eikä tanssijoileni makseta.
ja tämä ei tunnu työltä. ei silti päivätyönikään (tanssinopetus).
muotoilisin siis viikonloppu tekemiseni näin:
liikun minulle tärkeiden ihmisten kanssa ja me luodaan jotain, joka merkitsee meille paljon. niin kehollisesti kuin sielullisesti. me tanssitaan yhdessä. ja yritetään löytää ilmiöiden ytimiä.

hyvä  flowni ei loppunut sunnuntai illan harjoituksiin, vaan olen löytänyt täydellisen työskentelymetodin: superbowl + ideointi/kirjoittaminen.

kahden eri toiminnan yhdistäminen vapauttaa minut liialta pingottamiselta ja the vihkoni on täyttynyt lukuisilla oivalluksilla, mistä tässä uudessa teoksessa on kyse (pitää tarkistaa nukuttuani, ettei tämän yön kirjoitukset ole muuttanut suuntaa liian pallopelimäiseksi).

ja taas tullaan siihen , että yksi toimivimmista työmetodeistani on valvominen, jota harvoin enää jaksan tehdä. tosiasia on se, että olen parhaimmillani yöllä. näen vaan kaiken paremmin, vaikka on pimeämpää. väsynyt mieli ja keho ei vastustele tai tyrmää. kaikki vaan paperille vailla suodatinta.

minun metodini on myös tehdä taiteelliset tuotokseni pitkälti paperille. 

minä en vieti aikaa salissa tutkien liikettä vaan tuntikaudet pohtien ja kirjoittaen teoksen teemoja auki.

kello on 3.49. 

väliaikashow on ohi. minä silti jatkan katsomista ja kannustan sivusilmällä seahawkseja (olin päättänyt jo etukäteen, en ole glory hunter).

ja odottelen samalla tässä sohvalla, jos Joku Suuri Oivallus tipahtaisi jostain vihkoni sivuille. 

- tiina

p.s. meitä voi nykyään seurata instagramissa:  http://instagram.com/tiinajaheimo