Kehonmuokkausta

Nyt on tiivis harjoittelujakso menossa, hyödynnämme tanssjoiden hiihtoloman, joka ei nyt sitten ole loma heille. Joka päivä treeniä keholle ja minulle sitten vielä aivoille aina iltaisin. Seuraavaksi päiväksi on ehdittävä aina hokaamaan jotain uutta.
Mutta viikko on oikein stimuloiva, sillä silloin kun en ole tanssisalilla, niin olen jähmetynyt henkilökohtaiseen kisakatsomooni. Nämä Olympilaiset ovat antaneet tälle teokselle myös uusia näkökulmia. Oikeesti!

Ja mikä mahtavinta, tanssijat ovat suostuneet muuttamaan aikatauluja sen mukaan, miten suomalaiset kilpailee. Täydellisen päivän ainekset: 11-17 voitokasta hiihtoa ja jääkiekkoa sekä 17.30-21.30 tanssia, hodari iltapalaksi, vähän vielä kisastudiota, huomisen treenien valmistelua, lämmin suihku,  mahtava kirja jäämisestä ja lähtemisestä  ja sitten uni. Ja 11.00 takasin tanssisalille.
Joskus elämä ja tanssi tuntuu kevyeltä.
Paitsi jos unohtaa venytellä.

              
Materiaalia on (ehkä taas liikaa).
Ajatus alkaa selkeytyä.
Olin (taas) lähdössä johonkin muuhun suuntaan, kuin lähtökohtani oli. Joskus se on hyvä. Nyt se ei olisi ehkä ollut.
Palattiin takaisin kehoon. Ja sen mahdollisuuksiin.
Kysymyshän oli alunperin juuri siitä, miten pystyn siirtämään kaiken kerrottavani pelkkään liikkeeseen
Eli ollaan vähän niinkuin pisteessä A. Nyt pitäisi löytää reitti pisteeseen B. Näin kirjoittaen se on helppoa, katsokaas näin: A->B.


.



Tämä on minulle kyllä niin outo teos, kun teema ei jotenkin lähde  tunteesta tai minulle ajankohtaisesta ongelmasta...

..vai..hetkinen.. itseasiasssa keho on aika ajankohtainen asia. Keho on ulkoistettu. Mutta miltä se tuntuu sisältäpäin? Ja mitä se voi saada aikaan.
Ja minua kiinnostaa, miten liikuttaa kehoa tunteellisesti.
Eli kyllähän tämä sopii "yksin yhdessä yksinäisen" ja "Erään ajan loppun" jatkoksi.

Tänään tehtiin eka "läpimeno" eli löin vain mielivaltaisesti kaiken materiaalin yhteen. Tämä tapahtui illan pimetessä ja tunnelma oli aivan erilainen. Näytti enemmän...no näytti vaan enemmän!
(Kuvia tästä tunnelmasta ei ole,koska läpimeno meni kirjoittaessa muistiinpanoja, vaihdellessa musiikkeja ja tekemällä valaistusta;  koreografi= duunari).

Jouduin yhden teoksen osion kanssa umpikujaan,
joten: tanssijat auttoivat minua arpomaan eri liikkeitä järjestykseen. Eli sattuma otettiin mukaan tähän koreografian tekoon. Nyt täytyy sitoa huomiseksi tutut liikkeet tuoreilla sidoksilla yhteen ihan uudeksi kokonaisuudeksi.






















P.S.
Tanssijat ovat luvanneet näinä viikkoina kirjoittaa omasta näkökulmastaan taipaleestaan tässä teoksessa.
Nella, Jenni ja Anna ovat kiinnostuneita (ei sarkasmia), miten ajattelen yhdestä siirtymästä.